EF. 1:11: ”HÄNESSÄ ME MYÖS OLEMME SAANEET PERINTÖOSAN, OLLEN SIIHEN EDELTÄMÄÄRÄTYT HÄNEN AIVOITUKSENSA MUKAAN, HÄNEN, JOKA VAIKUTTAA KAIKKI OMAN TAHTONSA PÄÄTTÄMÄN MUKAAN”

Hänessä me myös olemme saaneet perintöosan: PULPIT kirjoittaa, että kirjaimellinen käännös on: “Jossa myös meidät on tehty Hänen perintöosakseen” Siihen, että Jumala ottaa meidät perintöosakseen, sisältyy enemmän kuin että saamme Jumalalta perintöosa. Se sanoo, että Jumala suojelee, pitää huolen, jalostaa ja iloitsee omasta perintöosastaan; Hän on ylenmäärin heidän kanssaan ja tekee kaiken tarvittavan heille.

Aikaisemmin vain Israel oli Jumalan perintöosa, 5. Moos. 4:20, mutta nyt se on paljon kattavampi, sillä Ap.t. 26:17-18:ssa on luettavissa, että jokainen, joka kääntyy (saatetaan KR92) saatanan vallasta Jumalan tykö ja saa uskomalla Jeesukseen syntinsä anteeksi, saa, oli sitten juutalainen tai pakana, perintöosan pyhitettyjen joukossa. Kol. 1:12 sanoo Jumalan tehneen meidät tähän soveliaiksi (kelvollisiksi KR92). Se on luonnollinen seuraus siitä, että itse Kristuksessa olemisemmekin on Jumalan teko, 1. Kor. 1:30. Perintöosa kuuluu tasapuolisesti jokaiselle, joka on Hänessä eli Kristuksessa. Synnymme ylhäältä Jumalan perillisiksi ja Hänen perinnökseen Kristuksessa ja Kristukselle. Hän teki sen silloin, kun Hän uudestisynnytti ”meidät elävään toivoon Jeesuksen Kristuksen kuolleistanousemisen kautta turmeltumattomaan ja saastumattomaan ja katoamattomaan perintöön…” 1. Piet. 1:3-4.

Siksi Ps. 16:6 sanoo: ”Arpa lankesi minulle ihanasta maasta, ja kaunis on minun perintöosani.” Koska tässä puhuu Kristuksen Henki, niin vastaavasti me olemme Kristukselle ihana maa ja kaunis perintöosa. Jumala oli ilmaissut Hänelle Hänen perintöosansa etukäteen niin kuin ilmenee Hepr. 12:2:sta: ”Edessään olleen ilon tähden hän häpeästä välittämättä kesti ristillä kärsimykset, ja nyt hän istuu Jumalan valtaistuimen oikealla puolella” (KR92). Siksi se, että olemme Kristuksen ja Hän on Jumalan, on enemmän kuin se, että kaikki on meidän, 1. Kor. 3:21-23.

Ollen siihen edeltämäärätyt hänen aivoituksensa mukaan: Kuten Jeesuksen sanoista Paavalille ilmenee, Jumalan edeltä määrääminen tarkoittaa tässä yhteydessä sitä, että jokainen, joka kääntyy ja uskoo syntinsä anteeksi julistetun evankeliumin voimasta, on määrätty saamaan perintöosan ja tulemaan Kristuksen perintöosaksi, Ap.t. 26:17-18.

Hänen, joka vaikuttaa kaikki oman tahtonsa päättämän mukaan: Jumalan Sana on Hänen tahtonsa ja siksi Hän vaikuttaa Sanansa kautta sen uskon, mikä tarvitaan Hänen perillisekseen tulemiseen: ”Mutta kaikille, jotka ottivat Hänet (Sanan) vastaan, Hän (Sana) antoi voiman (oikeuden) tulla Jumalan lapsiksi, niille, jotka uskovat Hänen Nimeensä” Joh. 1:12

EF. 1:10: ”SIITÄ ARMOTALOUDESTA, MINKÄ HÄN AIKOJEN TÄYTTYESSÄ AIKOI TOTEUTTAA, - OLI YHDISTÄVÄ KRISTUKSESSA YHDEKSI KAIKKI, MITÄ ON TAIVAISSA JA MITÄ ON MAAN PÄÄLLÄ.”

Siitä armotaloudesta: Tämä on suoraa jatko jakeelle 9, joten katkeamaton ajatus on: ”tehden meille tiettäväksi sen tahtonsa salaisuuden…siitä armotaloudesta.” Armotalous oli siis se Jumalan tahdon salaisuus, mikä nyt on tehty meille tiettäväksi. KR92 ei puhu armotaloudesta, vaan Jumalan Kristusta koskevasta suunnitelmasta ja monet käännökset vain suunnitelmasta.

Pidän kuitenkin enemmän armotaloussuunnitelmasta, koska Paavali käsittelee tässä kirjeessään keskeisesti sitä armoa, minkä Jumala on toteuttanut pakanoille, sillä juutalaiset valittiin Jumalan tai lain kansaksi, mutta pakanat on otettu Hänen omikseen laupeudesta. Tähän armotalouteen sisältyy kuitenkin se, että armo on ilmestynyt pelastukseksi kaikille ihmisille, niin juutalaisille kuin pakanoillekin, Tiit. 2:11.

Minkä hän aikojen täyttyessä aikoi toteuttaa, - oli yhdistävä Kristuksessa yhdeksi kaikki, mitä on taivaissa ja mitä on maan päällä: Tämä jae on vaikea, koska on eri käsityksiä, siitä, mitä aikakautta ”aikojen täyttyessä” merkitsee (nykyistä seurakunnan aikaa tai jotain tulevaa) ja mitä tai ketä yhdistettiin yhdeksi Kristuksessa (”kaikki” on Paavalilla persoonattomassa muodossa). Jotkut katsovat, että tässä on kyse juutalaisten ja pakanakristittyjen yhdistämisestä yhdeksi uudeksi ihmiseksi, jonka pää on Kristus (luku 2), jotkut, että kyseessä on tuhatvuotinen valtakunta jne.

Mutta Barnes toteaa, että yksinkertaisin ratkaisu on paras: tuoda yhteen taivaan asukkaat ja maan päällä olevat lunastetut. Hän mainitsee myös sen tärkeän seikan, että tässä ei voi olla kyse universaalisesta pelastumisesta, koska ei mainita mitään kolmannesta, maan alla olevasta maailmasta, eikä helvetistä. Kaikkien kolmen maailman on notkistettava polvensa Kristuksen edessä, Fil. 2:10, mutta vain kaikki (all things, engl.) taivaassa ja maan päällä kootaan yhdeksi Kristuksessa.
Yksi suuri helpotus tästä yhdistämisestä ja yhdeksi tekemisestä tulee olemaan: seurakuntarajat ja oppikysymyskiistat päättyvät! Silloin viimeistään toteutuu Kristuksen rukous: ”että he kaikki olisivat yhtä” Joh. 17:21. Siksi pääasia on, että Jumalan hyvä suunnitelma Kristuksessa tai Häntä varten toteutuu säädettynä aikana. Muutamia käännöksiä tästä jakeesta:

KR92: ”ja joka (Kristusta koskeva suunnitelma) oli määräajan tullessa toteutuva: hän oli yhdistävä Kristuksessa yhdeksi kaiken, mitä on taivaassa ja maan päällä.”

Phillips: ”Hän päättä kaikkivaltiaassa tahdossaan saattaa koko ihmiskunnan historian päätökseen Kristuksessa niin että kaikki taivaassa ja maan päällä oleva saavuttaa täydellisyytensä ja täyttymyksensä Hänessä”.

NLT: ”Ja tämä on suunnitelma: Hän kokoaa kaikki oikealla ajalla yhteen Kristuksen auktoriteetin alle – kaiken taivaassa ja maan päällä.”

NLV: ”Suunnitelma Kristusta varten oli koota meidät kaikki yhteen oikealla ajalla. Olemme sitten taivaassa tai vielä maan päällä, Hän tuo meidät kaikki yhteen ja on oleva kaiken pää.”

EF. 1:9: ”TEHDEN MEILLE TIETTÄVÄKSI SEN TAHTONSA SALAISUUDEN, ETTÄ HÄN, PÄÄTÖKSENSÄ MUKAAN, JONKA HÄN OLI NÄHNYT HYVÄKSI ITSESSÄÄN TEHDÄ.”

Lunastuksesta vielä sen verran, että Dobsonin et. al. kommentaarin mukaan pyhät on lunastettu Jeesuksen verellä, ei vain synnin ja saatanan orjuudesta, vaan myös oman itsensä orjuudesta. Mikä helpotus!

Tehden meille tiettäväksi: ”Meille” sisältää Paavalin ja muut apostolit sekä profeetat, mutta myös jokaisen uskovan, sillä olemme ”apostolien ja profeettain perustukselle rakennettuja, kulmakivenä itse Kristus Jeesus” Ef. 2:20. Emme voi olla tietämättömiä, jos luemme ja mietiskelemme sitä, mitä profeetat ja apostolit ovat kirjoittaneet Kristuksesta meitä varten Raamattuun.

Tahtonsa salaisuuden: Maailmalle Jumalan tahto on salaisuus ja hullutus niin kuin edellä oli puhe, mutta ei uskovalle, koska se on ilmoitettu meille Sanassa. Hän voi näyttää sen muullakin tavalla, esim. näyssä, mutta Sanan on vahvistettava se; ”ei yli sen, mitä on kirjoitettu.”  Aabrahamin siemenenä myös meitä koskee hänestä sanottu sana: ”Salaisinko minä Aabrahamilta, mitä olen tekevä?” 1. Moos. 18:17. Meille on annettu Jumalan Henki tietääksemme ja puhuaksemme siitä, mitä Jumala on meille lahjoittanut, 1. Kor. 2:12-13.  A. Wommack kirjoittaakin, että Jumalan totuudet on kätketty Hänen lapsiaan varten, ei heiltä.

Clark ja Bob Yandian esittävät, että tässä puhutaan siitä Jumalan tahdon salaisuudesta, että myös pakanat ovat osallisia Kristuksesta, Room 11:25; Ef. 3:6.   

Päätöksensä mukaan: Päätösvalta on pelkästään Jumalan ja se noudattaa Hänen tahtoaan. Ensin Jumala tahtoi saada valkeuden ja sitten Hän päätti saada sen esiin pimeydestä Sanallaan. Sana sisältää Jumalan tahdon päätöksen, mikä on muuttumaton. Ei edes Jeesus pystynyt muuttamaan sitä Getsemanessa, koska Jumala oli tehnyt ja ilmoittanut päätöksensä etukäteen.

jonka hän oli nähnyt hyväksi itsessään tehdä: Jumala teki päätöksensä itsessään, jo ennen maailman perustamista ”oman aivoituksensa ja armonsa mukaan” 2. Tim. 1:9, ja ilmaisi ja toteutti sen Pojassaan, kun aika oli täytetty. Hän näki tämän hyväksi, koska Hän ei halunnut muiden sekaantuvan päätöksentekoon ja koska Hän oli myös valmis toteuttamaan sen itse. Hän oli myös valmistautunut kantamaan ”itsessään” sen teoreettisen vastuun, jos jokin olisi mennyt pieleen. Hän yksin tahtoi –päätti – ja teki, koska näki sen hyväksi.

Jotkut käännökset sanovat, että Jumala olisi tehnyt päätöksensä Kristuksessa, mutta Vincent kirjoittaa parhaan lähteen sanovan “Hänessä,” mikä viittaa selvästi Jumalaan, ei Kristukseen, joka mainitaan nimenomaan seuraavassa jakeessa. Minkä Jumala on päättänyt nähdä hyväksi tehdä, sen Hän on myös toteuttanut Pojassaan.

Siksi uskovaa on siunattu taivaallisissa kaikilla hengellisillä siunauksilla Kristuksessa, Hänet on valittu pyhäksi ja nuhteettomaksi, Hänet on määrätty lapseuteen, Hänet on lunastettu ja Hänen rikkomuksensa on annettu anteeksi niin kuin edellisissä jakeissa on vakuutettu ja vielä paljon muuta. Koska kaikki nämä siunaukset ja etuudet on kirjoitettu meille menneessä eli toteutetussa aikamuodossa, niiden ei pitäisi olla meille salaisuuksia, vaan suuren ilon aihe. Ne ovat Paavalin Kristukselta ilmestyksen kautta saaman armon evankeliumin keskeinen osa ja sen perusta; ilmestystietoa! Ne eivät ole enää lupauksia, vaan nykyhetken todellisuutta.