EF. 1:14: ”SEN, JOKA ON MEIDÄN PERINTÖMME VAKUUTENA, HÄNEN OMAISUUTENSA LUNASTAMISEKSI - HÄNEN KIRKKAUTENSA KIITOKSEKSI.”

“Sen, joka on meidän perintömme vakuutena”: Toiset käännökset sanovat selvemmin sen, että nimenomaan Pyhä Henki itse on perintömme vakuutena. ”Vakuus” tarkoittaa alkukielessä käsirahaa tai ennakkomaksua, minkä ostaja antaa kaupanteossa vakuudeksi siitä, että hän on sitoutunut ostamaan omakseen sen, mitä kauppa koskee. Jumala on antanut uskovalla Pyhän Hengen vakuudeksi ja todistukseksi siitä, että Hän on todella jo ostanut hänet Jeesuksen verellä vapaaksi itsensä, synnin, kuoleman ja saatanan vallasta; kauppakirja on allekirjoitettu ja käsimaksu maksettu perinnöstä, mikä on iankaikkinen elämä Jeesuksessa Kristuksessa tai taivas.

Pyhä Henki on vakuus siitä, että uskova on Kristuksen ja Hänen kauttaan Jumalan omaisuutta; Kristuksen kanssa Jumalan perillinen; tehty kelvolliseksi siihen perintöön, mikä pyhillä on valkeudessa, Kol. 1:12. Tämä perintö on turmeltumaton, saastumaton ja katoamaton ja pysyy sellaisena, koska sen talletettuna taivaissa, 1. Piet. 1:4. Taivas on perintömme, koska se on Jumalan. Barnes sanoo siitä: "Taivas, ostettu meille Lunastajan kuolemalla."

Hänen omaisuutensa lunastamiseksi: Uskova on jo lunastettu tai ostettu jo saatanan vallasta Jumalan omaisuudeksi, joten tässä on kysymys toisesta, tulevasta lunastuksesta: ”…mekin huokaamme sisimmässämme, odottaen lapseksi ottamista, meidän ruumiimme lunastusta” Room. 8:23. Vaikka uskova onkin jo Jumalan lapsi täällä maan päällä, hänellä ei ole vielä taivaallista ruumista. Sen saaminen on edellytys sille, että meidät voidaan ottaa taivaaseen. Silloin vasta Jumalan lapsi on saapunut perintöosaansa.

 Tässä tarkoitettu ”toinen” lapseksi ottaminen tapahtuu Kristuksen saapuessa noutamaan omiaan. Silloin se toinen, jolla on Pyhä Henki vakuutena, otetaan ja se toinen, jolla ei ole Häntä, jätetään: ”sitten meidät, jotka olemme elossa, jotka olemme jääneet tänne, temmataan yhdessä heidän kanssaan pilvissä Herraa vastaan yläilmoihin; ja niin me saamme aina olla Herran kanssa,” 1. Tess. 4:17. Pyhällä Hengellä uskovassa on kaksinainen tehtävä: Ensinnäkin, Hän on sinetti tai merkki Kristukselle siitä, kuka on Hänen omaisuuttaan. Toiseksi, Hän on takuuna uskovan oikeudesta ottaa haltuunsa perintönsä ja Hän jakaa sitä jo täällä.

Hänen kirkkautensa kiitokseksi: Kun myös ruumiimme lunastus on toteutunut, saamme olla aina Herran läsnäolossa niin kuin 1. Tess. 4:17 sanoo.  Kuitenkin, koska sielumme on jo lunastettu tuonelasta, olemme jo nyt kruunattu Hänen armollaan ja laupeudellaan ja kaikki halajamisemme ovat tyydytettyjä, Ps. 103:4-5.  Mutta vasta kun näemme perillä Hänen koko kirkkautensa ja sen kirkkauden, mikä on meihin tuleva, kiitoksemme puhkeaa täydelliseen kukoistukseen, koska ”ylenpalttisesti on iloa sinun kasvojesi edessä, ihanuutta sinun oikeassa kädessäsi iankaikkisesti” Ps. 16:11. Silloin myös enkelit näkevät sen, mitä he halajavat nähdä: evankeliumin lopullisen toteutumisen ja Kristukselle Hänen kärsimystensä jälkeen tulleen kunnian, 1. Piet. 1:11-12.

Tämä on kolmas kerta, kun tässä luvussa puhutaan ”kirkkauden kiitoksesta.” Dobson et al. kirjoittavat siitä, ”että
- jakeessa 6 kiitetään Isä Jumalaa siitä, että Hän on valinnut meidät armosta;
- jakeessa 12 Poika Jumalaa siitä, että Hän on varmistanut sen toimimalla välimiehenämme;
- ja jakeessa 14 Jumala Pyhää Henkeä siitä, että Hän on sinetöidyt meidät palvelutehtävällään.
Näemme näissä jokaisessa pelastuksen vaiheissa armon, ihmeellisen armon eikä mitään muuta kuin armon. Sen menneessä alussa, sen nykyisessä omistuksessa ja sen tulevassa kirkkaudessa, armo on korkein.”

Bob Yandian sanoo yhteenvetona jakeista 3-14: "Herra suunnitteli lunastuksemme, lähetti Jeesuksen ristille toteuttamaan suunnitelman ja antoi meille Pyhän Hengen ilmoittamaan meille tahtonsa ja olemaan käsirahana (vakuutena) meitä varten iankaikkisuudessa talletetusta perinnöstämme."