EF. 1:15. “SENTÄHDEN, KUN KUULIN SIITÄ USKOSTA, JOKA TEILLÄ ON HERRASSA JEESUKSESSA, JA TEIDÄN RAKKAUDESTANNE KAIKKIA PYHIÄ KOHTAAN.”

Tässä jakeessa Paavali siirtyy rukoilemaan Efeson uskovien/seurakunnan puolesta, mutta myös koko Kristuksen ruumiin puolesta.

Sentähden: Parempi käännös on ”tämän tähden,” mikä viittaa selvemmin siihen, että Paavalin rukous perustuu jakeissa 3-14 sanottuihin Jumalan jo ennen maailman perustamista tekemiin tekoihin. Hän ei rukoillut efesolaisten puolesta, että Jumala siunaisi heitä kaikella hengellisellä siunauksella Kristuksessa tai että Hän valitsisi heidät, vaan koska Jumala oli jo tehnyt niin heidän kohdallaan.

kun kuulin: Se, että Paavali kuuli vankilaan efesolaisten uskosta ja rakkaudesta, innoitti häntä rukoilemaan heidän puolestaan edellisten jakeiden pohjalta. Hän ei ajatellut, että kyllä he nyt pärjäävät tai ovat täysin oppineita, kun ovat uskossa ja rakkaudessa; ei, vaan hän rukoili heidän puolestaan kaksi kristittyjen paljon käyttämää rukousta, tämän ja kolmannen luvun rukouksen.

siitä uskosta, joka teillä on Herrassa Jeesuksessa ja teidän rakkaudestanne kaikkia pyhiä kohtaan: Tässä esiintyy Paavalille tyypillinen uskon ja rakkauden kaksoispari. Myös rakkaus on Jeesuksessa Kristuksessa, vaikka sitä ei tässä erikseen sanota, sillä armo synnyttää ne molemmat Kristuksessa niin kuin Paavali todistaa henkilökohtaisen kokemuksensa perusteella 1. Tim 1:14:ssa: ”ja meidän Herramme armo oli ylen runsas, vaikuttaen uskoa ja rakkautta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa”. ”Joka” ei viittaa vain rakkauteen, vaan myös uskoon, koska rakkaus tulee vilpittömästä uskosta: ”Mutta käskyn päämäärä on rakkaus, joka tulee puhtaasta sydämestä ja hyvästä omastatunnosta ja vilpittömästä uskosta” 1. Tim. 1:5. Myös. 2. Tim. 1:13 sanoo uskon ja rakkauden olevan parina Kristuksessa Jeesuksessa. Jos on Kristuksessa, elää sekä Jumalan Pojan uskossa, että sydämeen vuodatetussa Jumalan rakkaudessa, Gal. 2:20 ja Room. 5:5.

Paavali ei puhu tässä yhteydessä uskon teoista, vaan pelkästään efesolaisten rakkaudesta kaikkia pyhiä kohtaan; ei siis vain omia seurakuntalaisia kohtaan. Koska Paavali kuuli siitä, sen piti olla jotain konkreettista; ei vain tunteita tai sanoja. Phillips kääntääkin tämän kohdan: ”kun kuulin…siitä käytännöllisestä tavasta, jota osoitatte kanssakristittyjä kohtaan.” Jeesus ei niinkään kaipaa rakkaudentunnustuksia kuin sitä, että pitää Hänen käskynsä, koska Hän ja Hänen Sanansa ovat yksi. Siksi Hän sanoi kahdesti jäähyväispuheessaan: ”Jolla on minun käskyni ja joka ne pitää, hän on se, joka minua rakastaa…” ja ”Jos joku rakastaa minua, niin hän pitää minun sanani…” Joh. 14:21, 23. Tällä Hän tarkoitti erityisesti sitä, että rakastaisimme Hänen ruumistaan eli kaikkia uskovia: ”Uuden käskyn minä annan teille, että rakastatte toisianne, niinkuin minä olen teitä rakastanut - että tekin niin rakastatte toisianne. Siitä kaikki tuntevat (käsittävät) teidät minun opetuslapsikseni, jos teillä on keskinäinen rakkaus” Joh. 13:34-35.

Lähtökohta on kuitenkin se, että on ensin itse oppinut tuntemaan Kristuksen rakkauden. Sitä Paavali rukoili niin efesolaisille kuin kaikille muillekin pyhille toisessa rukouksessaan, Ef. 3:19. Se tarkoittaa mm. toinen toisensa kärsimistä kaikessa nöyryydessä, hiljaisuudessa ja pitkämielisyydessä niin kuin Ef. 4:2 ja 1. Kor. 13:4-7 kehottavat. Se on jumalisuudessa osoitettavaa veljellistä rakkautta (filadelfia-rakkautta) ja siinä osoitettavaa yhteistä rakkautta (jumalallista agape-rakkautta), 2. Piet 1:7.