EF. 1:17: ANOEN, ETTÄ MEIDÄN HERRAMME JEESUKSEN KRISTUKSEN JUMALA, KIRKKAUDEN ISÄ, ANTAISI TEILLE VIISAUDEN JA ILMESTYKSEN HENGEN HÄNEN TUNTEMISESSAAN

Anoen, että meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala: Tämä on ainoa kerta UT:ssa, kun rukoillessa käytetään Jumalasta tätä koko pelastushistorian kattavaa nimitystä: ”meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala” (ks. mitä kirjoitin jakeen 1:3 kohdalla tästä asiasta). Sitä käytetään tämän lisäksi vain viidesti muulla UT:ssa; Paavali neljästi (Room. 15:6; 2. Kor. 1:3; Ef. 1:3; Kol. 1:3) ja Pietari kerran (1. Piet. 1:3), mutta niissä kaikissa on kyse Jumalan/Isän ylistämisestä tai kiittämisestä; ei pyytämisestä. Kyseessä on siten poikkeuksellisen tärkeä ja kunnioittava rukous. Paavali ei pyydä Jeesuksen nimessä, vaan vetoaa siihen, kuka Jumala on ja mitä Hän tehnyt Kristuksessa maailman hyväksi.

Kirkkauden Isä: Hän on ”valkeuksien Isä, jonka tykönä ei ole muutosta, ei vaihteen varjoa” Jaak. 1:17. Paavali tiesi mistä kirkkaudesta on kyse, sillä Jumalan kirkkaus oli ilmestynyt hänelle Jeesuksessa Damaskon tiellä. Hän tiesi kokemuksestaan Jumalan kirkkauden tuntemisen loistavan Kristuksen kasvoista. Siksi hän vetosi Jumalaan myös ”kirkkauden Isänä,” että tämä sama kirkkaus levittäisi valoaan myös muiden ihmisten sydämiin, 2. Kor. 4:6.

Antaisi teille viisauden ja ilmestyksen Hengen: Palattuaan taivaaseen Kristus rukoili Isäänsä, että Hän lähettäisi meille Pyhän Henkensä. Nyt Hän täydentää ja täsmentää rukoustaan Paavalin kautta pyytämällä meille Isältään viisauden ja ilmestyksen henkeä. Jes. 11:2 puhuu Jumalan seitsemästä hengestä, mitä olivat Jeesuksen päällä ja mitkä ovat Jumalan valtaistuimen edessä, Ilm. 1:4. Ne ovat Pyhän Hengen seitsemän eri tapaa toimia ja ilmaista itseään. On kyse Jumalan ”seitsenkertaisesta Pyhästä Hengestä” niin kuin AMP selittää Ilm. 1:4:ssä. Jes. 11:2 liittää viisauden ja ymmärryksen henget toisiinsa, mutta ymmärryksen hengen paikalla on tässä ilmestyksen henki. Ilmestys on sitä, kun Herra itse avaa kirjoituksia niin kuin Hän teki Emmauksen tiellä. Ilman sitä olemme niiden kahden opetuslapsen lailla ymmärtämättömiä ja hitaita sydämeltä uskomaan profeetallista Saanaa, Luuk. 24:25.

Paavali rukoili vastaavasti kolossalaisille hengellistä viisautta ja ymmärrystä mm. oikeaa vaellusta, hyviä töitä ja kaikella voimalla vahvistumista varten, Kol. 1: 9-11. Kristus on tullut meille viisaudeksi Jumalalta, 1. Kor. 1:30, siksi Sanl. 8 luku kertoo, mitä Hän on ja mitä Hän saa aikaan meissä viisauden ja ilmestyksen hengen kautta: Tässä siitä jakeet 14, 18 ja 21:

”Minulla (Jumalalta tulleella viisaudella) on neuvo ja neuvokkuus; minä olen ymmärrys, minulla on voima. Minun tykönäni on rikkaus ja kunnia, ikivanha varallisuus ja vanhurskaus…antaakseni niille, jotka minua rakastavat, pysyvän perinnön ja täyttääkseni heidän aarrekammionsa.” Aarrekammio viittaa sydämeemme, sillä ”Hän täyttää sinun halajamisesi hyvyydellään,” Ps. 103:5.

Hänen tuntemisessaan: On hieman eri käsityksiä kenen tuntemisesta tässä on kyse. Koska jakeet 15-21 ovat yhtä ja samaa ajatusta, niin kyseessä on nimenomaan Jumalan tunteminen. ”Hänen” asemastaan voitaisiin käyttää sanaa ”itsensä,” mihin tässä yhteydessä käytetty kreikan sana ”autos” antaa oikeuden. Kolmannen luvun rukouksessaan Paavali sen sijaan rukoilee erityisesti Kristuksen tuntemista. Aabrahamille Herra ilmestyi kirkkauden Jumalana, Ap.t. 7:2, mutta nyt Hän haluaa meidän tuntevan Hänet kirkkauden Isänä, että ymmärtäisimme olevamme sen ”ylhäisimmän kirkkauden” lapsia.

Tunteminen (kr. epignosis) tarkoittaa tässä ”täydellistä, läpikotaista, tarkkaa ja oikeaa tuntemista.” Samaa kreikan sanaa käytetään, kun on puhe niin Jumalan kuin Hänen Poikansakin tuntemisesta: ”…Jumalan Pojan tuntemisessa, täyteen miehuuteen” Ef. 4:13. ”…tulisitte täyteen hänen tahtonsa tuntemista… kasvaen Jumalan tuntemisen kautta”, ”…pääsisivät tuntemaan Jumalan salaisuuden, Kristuksen” Kol. 1:9-10; 2:2