EF. 1:18: Osa 1: "JA VALAISISI TEIDÄN SYDÄMENNE SILMÄT…"

Edellisessä jakeessa Paavali rukoili uudelle luomukselle viisauden ja ilmestyksen henkeä Jumalan epignosis-tuntemisessa eli ”täydellistä, läpikotaista, tarkkaa ja oikeaa tuntemista,” missä uuden luomuksen tulee kasvaa niin kuin edellä on kirjoitettu ja mikä on iloitsemisen arvoista. Tässä jakeessa Paavali rukoilee uudelle luomukselle sydämen silmien valaistumista ja tietoa. ja valaisisi teidän sydämenne silmät: Sydän on ajatusmaailmamme keskus, koska sieltä lähtevät sekä hyvät että pahat ajatukset; se, mitä mielimme. Fyysisten ja sydämen silmien ero ilmenee Jeesuksen opetuksesta: ”Mutta minä sanon teille: jokainen, joka katsoo naista himoiten häntä, on jo sydämessään tehnyt huorin hänen kanssansa” Matt. 5:28. Pelkkä naisen ihaileminen ei ole vielä syntiä, mutta jos katsomme häntä niin, että alamme himoita häntä, se on sydämen silmillä tehtyä syntiä. Jumalan lääke sitä vastaan on, että Hän valaisee sydämemme antamalla sille hengellistä ymmärrystä niin että ajatuksemme yhtyvät Hänen ajatuksiinsa, mitkä ovat paljon korkeammat kuin meidän omat ajatuksemme, Jes. 55:9. Silloin mielemme yhtyy hengessämme olevaan Kristuksen mieleen. Kyse ei siten ole niinkään siitä, että lakkaisimme ajattelemasta synnillisiä ajatuksia, vaan siitä, että alkaisimme ajatella Jumalan ajatuksia. Silloin korkeampi syrjäyttää alhaisemman. Jumala avaa sydämemme silmät puhutulla Sanallaan (Koko Raamattu on sitä). Siitä Job todisti sanoessaan: ”Korvakuulolta vain olin sinusta kuullut, mutta nyt on silmäni sinut nähnyt” Job. 42:5. Job ei nähnyt Jumalaa, vaan hän ainoastaan kuuli Jumalan puhuvan hänelle tuulispäästä. Puhuttu Sana avasi hänen sydämensä silmät. Muutos tapahtui ulkoapäin, koska Job otti mieleensä vastaan Jumalan Sanan ja hylkäsi omat väärät ajatuksensa Jumalasta. Jumala uudisti hänen mielensä Sanallaan; antoi hänelle viisauden ja ilmestyksen hengen Hänen tuntemisessaan. Näin tapahtui myös Lyydialle, kun Herra avasi hänen sydämensä ottamaan vaarin siitä, mitä Paavali puhui, Ap.t. 16:14.

Mel Bond painottaa sitä, että meidän tulee olla ”yksisilmäisiä” eli sielumme silmien tulee yhtyä hengellisiin silmiimme; nähdä sitä samaa, mitä näemme hengessämme. Mieli on portti henkeemme, mielellämme me määräämme sen, millaista Sanaa päästämme henkeemme. Se puolestaan määrää, minkä laista elämää elämme luonnollisessa maailmassa; Jumalan voitelun elämässämme.

A. Wommack sanoo saman asian vähän toisin: Kun henki ja sielu ovat yksimielisiä, koet Jumalan elämän. Kun ihmismieli on yhtä mieltä hengen mielen kassa, voit kirjaimellisesti alkaa toivoa, kestää ja uskoa asioita, mitkä olivat mahdottomia luonnolliselle ihmiselle.

Bob Yandian kirjoittaa, että todellinen valaistuminen tai ilmestys tapahtuu sielussasi, ei hengessäsi. Valaistuminen tapahtuu, kun mieli ja henki yhtyvät.

Eino Leino katsoi runossaan ”Tuijotin tulehen kauan” sielunsa silmillä menneisyyteen, mutta Paavali oli päättänyt olla "yksisilmäinen" ja katsoa vain tulevaisuuteen: ”unhottaen sen, mikä on takana, ja kurottautuen sitä kohti, mikä on edessäpäin” Fil. 3:13.

Paavalin rukous sydämen silmien valaistumisesta ei sinänsä ollut mitään uutta, koska jo psalmista teki niin: ”Avaa minun silmäni näkemään sinun lakisi ihmeitä” Ps. 119:18
”Anna minulle ymmärrys ottaakseni sinun laistasi vaarin ja noudattaakseni sitä kaikesta sydämestäni” Ps. 119:34.
Mutta Paavalille Jumala oli antanut ilmestyksen siitä, että juuri hänet oli asetettu avaamaan juutalaisten ja pakanain silmät, ”että he kääntyisivät pimeydestä valkeuteen ja saatanan vallasta Jumalan tykö ja saisivat uskomalla minuun synnit anteeksi ja perintöosan pyhitettyjen joukossa” Ap.t. 26:18. Ei voi uskoa siihen, mistä ei tiedä, siksi sydämen silmien avautumisen tarkoitus on ”että tietäisitte.” Siitä lisää toisessa osassa.